Suomeen tulo ei tuntunut juurikaan miltään. En tiiä miltä sen olis pitänyt tuntua tai mitä odotin mut ei se oikeestaan tuntunut yhtään miltään :D Kaikki maisemat ja paikat näytti ihan samalta kun aina ennenkin ja tuli heti sellanen olo kun ei olis poissa ollutkaan. Oli vähän haikeeta aamulla kun host isä heitti meitä lentokentälle ja kattelin auton ikkunasta viimistä kertaa Englannin maisemia.. kauhee ikävä sinne jo!Mulla tuli sit lopulta laukuista ylipainomaksua joku vajaa 100 puntaa.. voin kertoo et niitä oli _vähän_ raskas raahata siellä ja Suomen päässä jouduinki lykkäämään kärryissä sitä kuormaa.. host äiti totes heti ekana mun äidille että "sun tyttäres on ostanut koko Lontoon tyhjäks!" :D enhän mä...
Kyllä tähän "normi" elämään aika nopeesti sit taas tottu.. tuntu kyllä vaan koko ajan jotenki hassulta ettei enää meekkään takas Englantiin, en ookkaan Suomessa vaan käymässä eikä tarvikkaan suunnitella tarkkaan kenet näkee missäkin välissä kun hei me voidaan nähdä vaikka ens viikolla ja sen jälkeen jos huvittaa! Eniten kesti varmaan tottua mun omaan sänkyyn.. oon ehkä just nyt siihen tottunu jotenkin :D Koko ajan sai vastailla "miltä nyt tuntuu?" kysymykseen ja joka kerta sama vastaus "ei oikeestaan miltään" niin hassua! :D Oli se kyllä rentoa olla kotona pitkästä aikaa. Saa rauhassa kävellä vaikka alusvaatteisillaan täällä eikä ketään häiritse! :D
Tilasin ison läjän valokuvia ja kyllä vähän sydämessä pisti kun niitä katto. Ei muutakun rahaa säästämään ja pian oon taas tutuissa maisemissa ;) Home is where your heart is.. mun sydämestä ainakin puolet on edelleen Lontoossa! Ja tulee varmaan aina olemaan. Nyt mulla kuitenkin alkaa työt kunnolla ja normaaliarki Suomessa koittakoon!
Hiphei! Sellasta tällä erää :)
